Jusan saadessa Cushing-diagnoosin toinen opiskeluvuoteni eläinlääkiksessä oli juuri lähestymässä loppuaan. Blogissa vilisee siis ammattisanastoa välillä varmasti turhankin paljon, sillä paitsi että minua yritetään aktiivisesti opettaa sen käyttöön, todellakin myös käytän sitä paljon puhuessani Jusasta eläinlääkäreiden ja kurssikavereideni (ja lopulta sitten kaikkien muidenkin) kanssa. Mutta ei hätää, suomennokset löytyvät sanastosta. Opiskeluni tietyllä tapaa myös kannustaa minua miettimään, pohtimaan ja spekuloimaan syitä ja seurauksia - myös silloin, kun minulla ei ole vielä riittävää käsitystä kokonaiskuvasta. Osa ajatuksistani voi olla oikeaa tietoa, mutta osa on varmastikin sellaista, jolle tulen sitten valmiina eläinlääkärinä vähän hymähtelemään. Yritän kuitenkin aina erottaa omat pohdintani selkeästi varsinaisista faktoista. Haluan kuitenkin vielä erikseen muistuttaa, että blogini ei korvaa eläinlääkäriä!
Koulu(eläin)lääketieteen lisäksi tunnustan suhtautuvani melko avomielisesti vaihtoehtoisiin - tai kuten mieluummin niitä kutsuisin, täydentäviin - hoitomuotoihin. Niinpä Jusa käy säännöllisen epäsäännöllisesti vyöhyketerapeutilla, joskus osteopaatillakin, ja lisäksi se saa ruokansa mukana muutamia yrttejä ja joskus jopa pari homeopaattista raetta (niihin en kylläkään usko, mutta ne tekevät vyöhyketerapeutin onnelliseksi, ja tuskinpa niistä haittaakaan on). Myös nämä mainitaan blogissa. Ennen näihin lievästi epäsovinnaisiin keinoihin turvautumista Jusaa oli kuitenkin tutkittu eläinlääkäreillä jo 2000 €:n edestä - en siis unissanikaan suosittelisi lähtemään suoriltaan homeopatia-kukkatippa -linjalle huonosti voivan koiran kanssa! Mikäli koiraa on kuitenkin jo hartaudella tutkittu, eläinlääketiede ei tunnu auttavan eikä eläimen tila kuitenkaan vaadi eutanasiaakaan, voi ehkä olla harkitsemisen arvoista kysyä toista mielipidettä oman mukavuusalueensa ulkopuolelta.
Mitähän muuta? Odotitko lukevasi muutakin kuin pelkkiä disclaimereita?
No. Olen vielä toistaiseksi nuoremmanpuoleinen, Helsingissä asuva ja opiskeleva nainen. Isona alan siis eläinlääkäriksi. Perheeseen kuuluu itseni ja Jusan lisäksi mies, toinen faaraokoira Jaro, kiinanharjakoira (tukkajumalaversio eli puuterihuisku) Pinky sekä mudi Erti. Lisäksi meillä asuu muutama jyrsijä ja muutama matelija - pitäähän ihmisellä lemmikkejäkin olla. Siinä missä Jusa ja Pinky ovat pääasiallisesti seurakoiria, joiden kanssa touhutaan "vain" aktivointimielessä, Jaron kanssa harrastetaan kilpailutasolla vinttilajeja ja agilitya ja vielä keskeneräisen Ertin kanssa tulevaisuudessa toivottavasti pk-lajeja ja agilitya.
Jos haluat kysyä lisää, kehua, kommentoida tai moittia, etkä tahdo tehdä sitä blogin kommenttilaatikossa, laita rohkeasti mailia: [email protected].
