Koska blogiin saattaa eksyä myös sellaisia lukijoita, joille en ole henkilökohtaisesti vinkunut Jusan mystisten oireiluiden selvittelemisestä, lienee paikallaan avata lähihistoriaamme vähän. Mitä on tehty, mitä on löydetty, ja mihin on tähän mennessä käytetty sellaiset 3000 €. Miksi saatan vaikuttaa pienenkin oireen havaittuani ylireagoivalta hysteerikolta. Vaikka varsinainen angsti on alkanut marras-joulukuun vaihteen tienoilla, aloitetaan jo hieman kauempaa, sillä myös kohonneet maksa-arvot voivat itseasiassa liittyä Cushingiin.

Alkusyksystä 2010 Jusa alkoi juomaan poikkeuksellisen paljon. Eläinlääkärillä siltä tutkittiin virtsa- ja verinäyte. Maksa-arvot (P-ALAT) olivat huimasti koholla, mutten kaikki vaikutti olevan kunnossa. Jusalle määrättiin Synulox-kuuri akuuttiin maksatulehdukseen ja siirrettiin se raakaruualta maksavikaisen tarpeisiin tuunatuille kotikokkauksille. Vähäproteiinisella ruualla ja Samylin-lisäravinteen avulla tilanne pysyi hanskassa ja koira oireettomana.

Syksyllä 2011 vein Jusan eläinlääkärille, koska se oli muutamia kertoja pissannut alleen nukkuessaan. Kaikki oireet sopivat eturauhasen liikakasvuun, paitsi ettei eturauhanen tunnusteltaessa ollut yhtään iso tai muhkurainen. Myöskään ultraäänikuvassa eturauhanen ei ollut iso, malliltaan vain eläinlääkärin sanoin "pullea". Oletettiin, että kyseessä on joko eturauhasen liikakasvu tai virtsaputken lihasten löytyminen iän myötä. Päätettiin kokeilla jälkimmäisen varalta Propalinia, sillä lihasten rappeuma, jos siitä oli kyse, pahentuisi kastraation jälkeen. Lääkintää ison eturauhasen varalta ei voitu ajatella, koska Ypozane ei sovi maksavikaisille.

Joulukuun 2011 alussa, 2 vkoa Propalin-kuurin alkamisesta Jusa alkoi juoda. Holtittomia määriä. Sitä piti viedä ulos samaa tahtia kuin alta kolmikuista paimenkoiran pentua - joskus 2 h oli liian lyhyt aika ulkoilujen välillä, ja sisälle ilmestyi hajuton ja väritön äärimmäisen laimean virtsan lammikko. Jusan maksa on aina oireillut juomisella, joten tehtiin normaalit maksanhaltuunottotoimenpiteet: lääkekuuri seis, ruuan proteiinipitoisuus minimiin. Tällä kertaa vaikutusta ei saatu parissa päivässä, juominen vain jatkui ja jatkui. Koira alkoi olla vetämätön ja haluton. Muistaakseni ruokahalu alkoi hiljalleen heiketä näillä main.

21.12.2011 Jusa kastroidaan. Veriarvot ok, kilpirauhasarvot lähestyvät vajaatoiminnan rajatapausta. Koska syytä juomiselle ei löydy edes niistä maksa-arvoista, oletetaan senkin johtuvan eturauhasvaivoista. Leikkauspäivänä ja seuraavana päivänä Jusa juo normaalisti (kipulääkkeen vaikutuksen alaisena...).

24.12.2011 Jusa on edelleen Rimadylillä leikkauksen jälkeen, mutta on täysin muissa maailmoissa ja käyttäytyy täydellisen epätyypillisesti - mm. nappaa velipuoltani käsivarresta. On selvää, että se on hirveän kipeä. Kipulääkkeestä huolimatta.

27.12.2011 Saan eläinlääkärillemme ajan heti aamupäiväksi. Olemme pari päivää miehen kanssa varautuneet (yrittäneet) siihen, että jos käytökselle ei löydy mitään syytä tai syy ei ole hoidettavissa, Jusa ei tule enää kotiin. Pelkään maksakasvainta. Rinta- ja vatsaontelo röntgenkuvataan, vatsaontelo ultrataan. Ainoa löydös on jotain omituista sappirakossa. Mahdollisesti tiivistynyttä sappea? Päätetään hoitaa sappistaasina, sapen virtauksen pysähtymisenä. Kipulääke vaihdetaan Tramaliin, lisäksi aloitetaan sapen juoksevuutta lisäävä lääke.

Tammikuu 2012. Jusan juominen normalisoituu, ja se alkaa seurata tapahtumia ympärillään taas hieman skarpimmin - mutta se on edelleen haluton ja väsynyt, eikä innostu edes naksuttelusta: se tekee kyllä hommia, mutta liikkuu kuin täi tervassa, eikä häntä heilu. Haen toiselta ell-asemalta 4 vuotta sitten otetut kilpirauhasarvot vertailukohteeksi. Muutosta on tullut niin paljon, että vaikka kilppariarvot sinällään eivät vielä oppikirjojen mukaan lääkitystä vaatisi, päätetään aloittaa tyroksiinin syöttäminen 15.1. Jusa piristyy ehkä hieman. Tai sitten kuvittelen omiani.

6.2.2012 Jusan takapään käyttö huononee, ja se tuntuu aristavan selkäänsä. Menemme Espoon Eläinsairaalaan neurologi Anne Mühlea tapaamaan. Kuvailemani oireet ja neurologisen tutkimuksen tulokset viittaavat cauda equina -syndroomaan, eli että Jusalla on lannerangassa hermoja puristuksissa. Magneettikuvissa 7.2. selkä on kuitenkin erinomaisen hyvässä kunnossa: välilevyjä saisi kadehtia moni nuorempikin koira, selkäydin ei ole mistään kohti ahtautunut ja hermojuurten aukot ovat avonaiset. Neurologi epäilee lihasjumeja. Saamme kipulääkereseptin ja ohjeistuksen mennä osteopaatille, fysioterapeutille ja akupunktioon.

13.2.2012 Ajamme Riihimäelle eläinosteopaatti-fysioterapeutti Markus Laioksen vastaanotolle. Laioksen mukaan Jusan rungon lihakset ovat pahasti jumissa, syyllinen tähän löytyisi kuulemma vatsaontelosta, etuosasta (siellä olisi se maksa, sappirakkoineen?). Hoidossa ei nähdäkseni oikeasti tehdä koiralle mitään, lähinnä se makaa kyljellään ja Laios pitää käsiään eri kohdissa sen päällä. Poistuessamme Jusa kuitenkin liikkuu paljon paremmin. Harmittelen, etten ymmärtänyt ottaa videota erosta ennen ja jälkeen...

Osteopaatilla käydään muutama kerta. Mitään tuki- ja liikuntaelimistöön viittaavaa jumia ei löydy.

14.2.2012 Jusa tapaa parin vuoden tauon jälkeen vyöhyketerapeutin. Koko koira on jumissa, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Vyöhyketerapeutilla käydään useita kertoja.

26.3.2010 Vien Jusan silmien erikoiseläinlääkärille Sari Jalomäelle, koska se siristelee silmiään paljon ja vaikuttaa erittäin valoaralta. Silmänpaineet ovat normaalit, mutta kyynelnesteen eritys on hyvin vähäistä (normaalisti Schirmerin testissä 15-25 mm/min, Jusalla oikeassa silmässä 4 mm/min...). Jusa saa kuurin Oftan Hexa-Chlora -tippoja ärtyneiden luomiensa takia, Optimmunea kyynelnesteen tuotannon lisäämiseksi ja Bepanthen Eyeta pitämään silmän pinnan kosteana.

Huhtikuu 2012. Jusa on piristynyt kovasti sitten helmikuun, josta kiittäisin osteopaattia ja vyöhyketerapeuttia, mutta ei edelleenkään ole entisensä. Varaan sille ajan kontrollikäynnille loppumassa olevan sappilääkkeen takia. Ennen kuin pääsemme lääkärille, Jusa alkaa pääsiäisenä roikottaa suutaan auki. Aikaistamme kaiken muun paitsi maksan ultraäänikuvauksen päivällä. 11.4. Jusalta otetaan laaja verenkuva ja kilpirauhasarvot, eläinlääkäri haluaa lisäksi pikatestata punkkivälitteiset taudit ja itse vaadin jo tammikuussa miettimäänni ACTH-rasitustestiä. Jusalla näkyy verta suun takaosassa, joten samalla reissulla se nukutetaan ja sen hampaat puhdistetaan, jotta päästään kunnolla kurkistamaan nieluun - josta löytyy paha märkäinen tonsilliitti. Ehkä se on syy suun aukipitämiseen? Mietimme molemmat eläinlääkärin kanssa Jusan hyvin lihaksetonta päätä (jälkikäteen, tätä kirjoittaessani, voin olla jälkiviisas ja spekuloida niiden kortisonia sisältävien silmätippojen paikallisvaikutuksista Cushingia sairastavaan koiraan...?).

12.4. Maksan ultrassa - vastoin odotuksiani - sappirakon knölli on edelleen paikallaan. Eläinlääkärin mukaan kyseessä voi olla kasvaimenalku, polyyppi tai edelleen tiivistä sappea. Harmittelemme molemmat, ettei sappirakkoa tullut syynättyä näin tarkkaan 1½ v sitten, jolloin Jusan maksan oireilu alkoi - on mahdotonta sanoa, selittäisikö se jatkuvasti hieman yli viitealueen pysyneen P-ALAT:n. Jatketaan Adursalia.

Jusan veriarvot ovat normaalit (punasoluarvot ovat laskeneet tavallisesta, mutta ovat edelleen normaalikoirien viitealueen ylärajoilla) paitsi maksa-arvot koholla (saattaa johtua huonon ruokahalun vuoksi annetusta poikkeuksellisen lihapitoisesta ruuasta), kilpirauhasarvot hyvät. ACTH viittaa Cushingin tautiin. Päätetään hoitaa ensin tonsilliitti ja vasta sitten testata LDDS-testillä Cushingia takemmin ja aloittaa siihen lääkitys. Jusan leuan roikottaminen kuitenkin vain pahenee. Aikaistetaan LDDS-testiä siltä varalta, että suun aukipitäminen johtuukin Cushingiin liittyvästä lihaskadosta. Koiran pää on muuttunut muutamassa viikossa varsin kuivasta pelkäksi kalloksi. Se on kuitenkin iloisempi ja pirteämpi kuin kertaakaan sairastamisensa aikana.

20.4.2012 LDDS-tulosten mukaan Jusalla on lievä lisämunuaisperäinen Cushingin tauti. Alan kirjoittamaan blogia ja hajoilemaan myös virtuaalitodellisuudessa.

Onko sitten kaikki turhaa, eläinrääkkäystä, ja koira olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aikaa sitten? Näinkin joku nettifoorumin lukija oli kuulemma kolmannelle osapuolelle avautunut, minua ja koiraani tapaamatta. Jusan tilaa on koko ajan pitänyt silmällä useampi eläinlääkäri ja koira-alan ammattilainen - yksikään sen nähneistä ei ole ollut eutanasiaa tarjoamassa. Edes silloin kun olen mielipidettä siitä aiheesta suoraan kysynyt.

Tällä hetkellä Jusa tosiaan näyttää lihaksettoman päänsä kanssa hyvin karulta (siinä määrin, etten haluaisi laittaa siitä tänne kuvia, ja itseasiassa inhottaa ajatellakin, että se pitäisi viedä kontrollikäynnille silmälääkärille...), mutta sen käyttäytyminen antaa ymmärtää, että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan. En osaa tosin sanoa miksi juuri nyt - vaikea uskoa, että lääkityskään alkaisi näin nopeasti vaikuttamaan.

Ihan rehellisesti, meillä on päätavoitteena löytää ne ratkaisut, jotka ovat parhaita kaikille osapuolille. Tarkoitus ei ole pitkittää väistämätöntä turhaan - mutta ei myöskään lyödä hanskoja naulaan silloin kun on vielä mahdollisuuksia. Seuraavat 2-3 viikkoa ovat kriittistä aikaa. Lääkkeen vaikutuksen pitäisi alkaa näkyä, Jusalle on saatava ruokahalu jostain, ja sen on alettava myös juomaan taas itse. Jos nämä eivät täyty, olemme ongelmissa. Pahasti.