Huono päivä tänään. Omistajalla.

Oikeasti meillä menee mahdollisesti peräti kohtuullisesti. Näyttäisi siltä, että suu ei roiku enää niin paljon auki, ja vaikka tänä aamuna alas ei mennyt kuin vähän naudanmahaa ja ehkä juuri ja juuri suullinen lohta, eilen illalla Jusa söi tölkin tonnikalaa ja ennen kaikkea latki tonnikalasäilykkeen veden itse! Sitäpaitsi löysin herkun, joka kelpaa ainakin vielä toistaiseksi sen verran hyvin, että sen avulla voi tarjota puremalihaksille fysioterapiaa useamman kerran päivässä: Atria Kulinaari ohuet kylmäsavukalkkunaleikkeet - nom nom, Jusa arvostaa!

Niin, ei pitäisi olla mistä valittaa. Paitsi etten luota enää silmiini. Pelkään näkeväni edistystä ihan vain siksi, kun toivon sitä niin kovasti. Pelkään että vaikka edistystä olisikin, Puupasta löytyy vielä joku uusi vika. Tämä on näitä päiviä, kun kaikessa neuroottisuudessani löydän vikaa suunnilleen sen karvan väristäkin. Ja koska en pysty estämään kiusausta, vaan etsin koko ajan syitä ja yhteyksiä Jusan oireiden takana, törmäilen sitten jatkuvasti myös vähemmän valoisiin skenaarioihin (karsinooma! repeävä sappirakko! korkea kuolleisuus!). Jostain syystä paljon useammin kuin selviytymistarinoihin. Maanisemmaksi muuttuvasta googlettamiseta päätellen voisi melkein kuvitella, että jotenkin nautin itseni kiduttamisesta näillä jutuilla.

Puuh. No, huomenna on uusi päivä. Syötellään niitä kalkkunaleikkeitä nyt vain sitä odotellessa.