Cushingin tauti, Cushingin oireyhtymä, Cushingin syndrooma. Kyseessä "on umpierityssairaus, jossa kortisolin määrä veressä on normaalia korkeampi" (Wikipedia).

Cushing voi olla iatrogeeninen tai endogeeninen - toisin sanoen hoidon aiheuttama tai sisäsyntyinen. Hoidosta johtuva Cushing syntyy, jos tai kun koira syö suurella annostuksella kortisonia. Tämä on helppo hoidettava, sillä hormonin ylimäärä korjaantuu, kun kortisonilääkitys lopetetaan (joka on tehtävä vähitellen, tai koira saa Addisonin taudin eli lisämunuaisten vajaatoiminnan oireita). Sisäsyntyinen Cushing johtuu neoplasiasta, maallikkokielellä siis kasvaimesta. Mutta vältetään nyt kasvain-sanan käyttöä, kirjoitan sanavalintojen psykologisista vaikutuksista (koiran omistajaan) vähän myöhemmin.

Terveellä koiralla (tai millä tahansa nisäkkäällä) aivojen hypotalamus tuottaa kortikotropiinia vapauttavaa hormonia eli kortikoliberiiniä. Aivolisäke reagoi lisääntyneeseen kortikoliberiinin määrään erittämällä enemmän kortikotropiinia (adrenokortikotropiini tai ACTH). Lisämunuainen puolestaan havaitsee veren kohonneen ACTH-pitoisuuden, ja alkaa tuottaa enemmän kortikosteroideja. Systeemissä toimii negatiivinen takaisinkytkentä: elimistön kohonnut kortikosteroidipitoisuus hillitsee sekä kortikoliberiinin että kortikotropiinin eritystä, ja näin siis myös omaa erittymistään.

Jos eläimellä on hormonaalisesti aktiivinen kasvain jossain osassa tätä järjestelmää, se ei enää toimi kuten pitäisi. Neoplasia kasvattaa rauhaskudoksen kokoa, ja siten myös sen hormonituotantoa. Näin systeemi menee epätasapainoon, eikä normaali takaisinkytkentä enää kykene hallitsemaan hormonieritystä. Cushingin syndroomaa sairastavilla koirilla 85-90 %:lla neoplasia on aivolisäkkeessä. Periaatteessa aivolisäkkeen neoplasiat voivat olla myös hormonaalisesti inaktiivisia, mutta nimenomaan hormonaalisesti aktiiviset neoplasiat aiheuttavat Cushingia. Lopuilla 10-15 %:lla neoplasiat ovat lisämunuaiskuoressa. Periaatteessa Cushingin aiheuttava neoplasia voisi olla myös hypotalamuksessa, mutta ilmeisesti näitä ei koirilla juurikaan tavata. Ihmisillä myös mm. tietyt keuhkokasvaimet voivat poikkeuksellisesti tuottaa hormonia, joka aiheuttaa ylläkuvatun mekanismin sotkemalla Cushingin.

Normaalisti elimistössä glukokortikoidit säätelevät ensisijaisesti hiilihydraattien aineenvaihduntaa. Kun puhutaan koirista, jotka eivät välttämättä hiilihydraatteja ruokaansa juuri tarvitse, ja aikana, jolloin karppaaminen ja muu hiilihydraattitietoinen syöminen on muodissa ihmisilläkin, ongelma ei kuulosta kovin suurelta. Glukokortikoidit vaikuttavat kuitenkin hiilihydraattien (pilkkoutumistuotteen glukoosin) käyttöön myös proteiini- ja rasva-aineenvaihdunnan kautta. Glukokortikoidit hajottavat lihaksista proteiinia aminohapoiksi, jotka kulkeutuvat maksaan, jossa niistä voidaan syntetisoida glukoosia; ne vaikuttavat maksassa aminohappoja (myös ravinnon proteiinin pilkkoutumistuotteita) muokkaavien entsyymien synteesiin; ne edistävät rasvakudoksen pilkkomista, jotta elimistö voisi käyttää energianlähteenään rasvahappoja ja säästää glukoosia. Ensisijaisesti glukokortikoidit ovat katabolisia eli ravintovarastoja hajottavia hormoneja.

Lisäksi glukokortikoidit ovat immunosuppressantteja, eli ne vaimentavat elimistön immuunijärjestelmän reaktioita. Tähän perustuu myös kortisonin - joka on yksi glukokortikoidi - käyttö allergioiden ja autoimmuunisairauksien hoidossa.

Tuosta voinee sitten päätellä, mitä tapahtuu, kun glukokortikoideja on elimistössä liikaa: immuunijärjestelmä lamaantuu ja aineenvaihdunta on yhtä hässäkkää. Lopputulos on ulkoisesti sama kuin jos katsoisi suurella kortisoniannoksella lääkittyä koiraa. Lihakset katoavat. Maha turpoaa, tyypillisest silloinkin, kun ruuasta saatu energiamäärä ei muutu (mekanismia miksi ja miten rasva päättää uudelleenjärjestäytyä muualta elimistöstä juuri runkoon, ei tunneta). Ruokahalu kasvaa, jopa aivan holtittomiin mittasuhteisiin. Alttius erilaisille infektioille kasvaa.

Ihmisillä Cushingia hoidetaan poistamalla kasvain kirurgisesti. Koirilla lisämunuaiskasvaimia poistetaan jonkin verran kirurgisesti (lähinnä Yhdysvalloissa), mutta tavallisempaa on lääkehoito. Miksi näin? Palataan siihenkin myöhemmin.