Koiran douppaamiseen voi käyttää yllättävän paljon aikaa - siinä määrin, että aikaisempi "oho nukuin pommiin, kulta hoidatko koirat, mä lähden hammasharja suussa luennolle" -aamurutiini ei onnistu. Sen sijaan saattaa olla tarpeen viettää kotiopiskelupäivä, että ehtii käyttää aamulääkintään sen melkein 1½ h. Onneksi kaikki operointi ei ole pysyvää, kunhan nyt säädetään sen aikaa, että Vetorylin vaikutukset alkavat näkyä. Yritetään olla aiheuttamatta siinä ajassa ylimääräisiä lihaskatoja, kuivumisia, kuihtumisia, maksa- tai munuaisvaurioita.

Niinpä hoitosessiot näyttävät nyt seuraavanlaisilta...

Aamulla: Antepsin, Bepanthen Eye, ensimmäiset 4-6 ruiskullista vettä.
Tässä välissä voi vaikka mennä ulos - esimerkiksi, kuten eilen, juoksulenkille Jaron kanssa.
1 h myöhemmin: vettä, Optimmune, Synulox, Forthyron, Vetoryl, ruoka.
15 min myöhemmin: uudestaan Bepanthen Eye

Ja illalla: Antepsin
1 h myöhemmin: vettä (jos sitä on mittakipossa jäljellä), Optimmune, Synylox, Forthyron, Adursal, ruoka
15 min myöhemmin: Bepanthen Eye

Jossain vaiheessa päivää kielelle liiskataan myös reilu turaus tai kaksi Nutri-Plus -geeliä, johon on sotkettu annospussillinen Samylinia maksan tueksi.

Bepanthenia voidaan laittaa silmiin enemmänkin, jos tarvetta näyttää olevan, ja joka tapauksessa vettä tuupataan suuhun pitkin päivää, aina 2-8 ruiskullista (ruisku = 12,5 ml) kerrallaan. Mittaan aamulla kippoon valmiiksi päivän aikana juotettavat 5 dl, joka on 50 % jusankokoisen koiran laskennallisesta vedentarpeesta (ja luultavasti vähintään 30 % enemmän kuin mitä Jusa itse koskaan joisi). Siitä sitten käydään miehen kanssa vuoron perään siirtämässä nestettä faaraokoiran suuhun, yhteensä 40 ruiskullista / vrk. Suurempaa ruiskua kuin tuo käytössä oleva on turha hankkia, koska tuokin tyhjennetään kolmella tai neljällä painalluksella suuhun. Aikaa menee siis joka tapauksessa.

...mutta äsken Jusa latki itse taas tonnikalatölkin vettä, jota se ei vielä viikko sitten suostunut tekemään mitenkään päin. Lisäksi se peräti maistoi vettä, jossa oli ihan vain pari tippaa tonnarilientä! Uskaltaisinko ehkä epäillä, että meillä olisi toivoa? Jos vaikka voisi kohta jättää juomiset sen omalle vastuulle?