Parin edellisen kirjoituksen jälkeen toiseen ääripäähän, tänään on nimittäin ihan ällöpositiivisen pirteän hyvä päivä. Eikä aavistustakaan miksi - kun huomioidaan, että Vetoryl-kontrolliin mennessäme kävi ilmi heti odotushuoneessa, että Jusan paino on pudonnut yli kilon alle kahdessa viikossa. Ainoa positiivinen puoli siinä on se, että Puupalla oli viime käynnillä talven apatisoinnin jäljiltä pari kiloa ylimääräistä. No nyt ei ole kuin kilo. Siitä voitaisiin yrittää pitää kiinni.

Eläinlääkäri kyseli Jusan vointia ja totesi painon putoamisesta huolimatta hänkin, että leuan kannattelu on korjaantunut selvästi. Ulkona ollessaan Jusa pitää suuta jo pääosin kiinni, paitsi väsyessä leuka alkaa roikkua. Kuten nyt, kun olimme lähes tauotta liikkeessä klo 10-13, kotimatkalla uuvutti jo itse kutakin. Väsyneenäkään leuka ei kuitenkaan roiku enää ihan rentona apposen auki, vaan on lähinnä hieman raollaan. Itse pistäisin merkille myös, että silmät eivät ole enää niin äärimmäisen painuneet kuin reilu viikko sitten, jolloin epäilin, ettei Jusalle olisi voinut Schirmerin testiä tehdä, koska luomien ja silmän pinnan väliinkin jäi jo varmaan tilaa... Tämän seikan korjaantumisesta minulla on teoria - lähetin siitä Jusan silmälääkärille sähköpostia, katsotaan mitä sieltä kuuluu vastaukseksi. Nyt olisi joka tapauksessa aika viedä Jusa kontrolliin silmien osalta, mutta haluaisin ensin käyttää pari viikkoa katsomalla, alkaako Vetoryl toimia. Silmät ovat sitäpaitsi käyttäytyneet varsin mallikelpoisesti, kiitos Bepanthenin. Siltäkään kantilta hengenhätää ei siis pitäisi olla.

Jusan verenpaine tuntuu myös korjautuneen vähän. Viimeksi verinäytteen saaminen kesti iän kaiken, kun verta ei vain alhaisten paineiden vuoksi tahtonut suonesta tulla. Nyt 0-näyteputki täyttyi etujalasta pistettynä ihan vanhaan malliin, muutamassa sekunnissa. Takajalasta otettu 1-näyte oli kylläkin taas hidasta tippa kerrallaan valuttamista, mutta takajalka ei kuulemma niin nopea verenottokohta ole muutenkaan. Lisäksi tällä kerralla oltiin palattu vanhaan myös siltä osin, että pistämiset saivat aikaan vain pieniä lihasvärähdyksiä, ei sellaista järjetöntä huutosätkintäkohtausta kuin edelliskerralla (hyperestesiaa? alkaisiko hellittää näin lääkityksen myötä?)

Niin. Ja jotenkin vain jäi muutenkin hyvä mieli koko jutusta. Ei tässä sen kummempaa. Näissä fiiliksissä kun onnistuisi pysymään sinne tulosten saamiseen asti - ja eteenpäinkin, tietysti.