No niin. Ei mennyt sitten ihan suunnitelmien mukaan. Tai lainkaan.

Olen valitettavan varma jo nyt, että Cushing ei edes ollut se syy, jonka vuoksi jouduimme Jusasta näin äkkiä luopumaan. Juuri kun kaikki alkoi näyttää vähän paremmalta. Juuri kun se alkoi taas leikkiä puistossa Jaronkin kanssa. Jusan ruumis meni Eviralle avattavaksi - toivottavasti muutaman viikon päästä olen fiksumpi sen suhteen, mikä vei maailman parhaan ensimmäisen faaraokoiran. Varmasti koskaan ei saada varmuutta siihen, miten suuri tai pieni osa Cushingilla sen oireiluihin oli.

Tulevaisuuteen vähän huonosti näkevänä olin säästellyt muutamia Cushingia koskevia, tietoakin sisältäviä kirjoituksia puolivalmiina koneellani, koska "pitäähän sitä olla jotain julkaistavaa kesälläkin". Sen verran moni on päätynyt blogiin Googlen kautta, hakemalla tietoa kohonneista maksa-arvoista, Cushingista tai aivolisäkkeen kasvaimesta koiralla, että yritän pullauttaa nyt vielä ainakin nuo jutut julkisuuteen. Tässä hiljalleen. Saattaa olla, että joku löytää niistä jotain lukemisen arvoista.