Vaikuttaa siltä, että urhoollinen tappeluni teknologian kanssa K9 Cushing -foorumille rekisteröityessäni oli aika turha operaatio. Siltä osin homma meni ihan sujuvasti, että vaikken odotetusti sitten tosiaan saanut sähköpostia siihen liian  myöhään luotuun laatikkoon, moderaattorit ystävällisesti vahvistivat rekisteröitymiseni manuaalisesti. Mutta valitettavasti sitten sillä kaipaamallani vertaistuki- ja vinkkirintamalla on ollut hiljaista. Aloitin kirjoittamalla ensimmäiseksi viestin, jossa esittelin tapojen mukaan Jusan ja sen tilanteen ja oireet, ja sain vastauksen, jossa oltiin huolestuneita diagnoosin oikeellisuudesta omituisten oireiden takia (ottakaa vuoronumero!) ja kysyttiin Jusan testituloksia. Listasin siis tulokset molemmista ACTH-testeistä, LDDS-testistä sekä viimeksi otetusta laajasta verenkuvasta, sen lisäksi että myönsin kaikkien muidenkin olevan hämillään oireiluista - mutta kun meillä ei muutakaan nyt ole mitä edes yrittää hoitaa. Sen jälkeen radiohiljaisuus. Ei mitään. Nichts. Nada. Ja sen verran aktiivinen tuo foorumi kuitenkin on, että Jusan ketju on pudonnut jo toisen sivun puoliväliin.

No ei väkisin. Pitäkää tunkkinne.

Sillä välin Jusan leukojen toiminta vaikuttaisi palanneen jotakuinkin entiselleen, ja eilen se jopa suorastaan ahmi uutta ruokakokeiluamme, Best-In Kotoisa lihapataa - tosin vain puoli purkkia, sitten loppui joko mielenkiinto, nälkä tai veto. Voisi olettaa, että surkastuneet lihakset väsyvät hyvin nopeasti, joten Jusa ruokitaan kaikkien muiden koirien harmiksi 3-4 kertaa päivässä, siinä missä muut syövät kerran tai kahdesti. Edelleen suu saattaa olla auki kun Puuppa alkaa olla uupunut, mutta suurimman osan ajasta suun raollaanoloa ei huomaa jos sitä ei erikseen katso.

Eilisaamuna aloin myös epäillä, että ihan kuin Jusan ohimoiden kuopat olisivat aavistuksen täyttyneet siitä, mitä ne pahimmillaan olivat. Ihan ihan pikkuisen? Tätä havaintoa on kuitenkin vaikea vahvistaa, koska en tosiaan onnistunut ottamaan yhtäkään valokuvaa, jossa Jusan pää näyttäisi siltä mitä se luonnossa on. Mutta jo pelkästään se, että saan päähäni epäillä jotain noin epäloogista (vaikka tiedän, että Cushingin aiheuttama lihasatrofia korjaantuu heikommin ja huonommalla ennusteella kuin kortisonilääkityksen takia tullut - miksi näin, ei aavistustakaan), on ehkä hieman lupaavaa. Siis tarkoittaen, että kenties jotain muutosta on tosiaan tapahtunut.

Tajusin muuten juuri, että se muutos voi tietysti olla tapahtunut myös omassa mielenterveydessäni koiran ruumiinterveyden sijaan, ja jostain syystä tämä havainto alkoi naurattaa ihan järjettömästi. En ole varma, onko se sitten miten hyvä merkki...

Olikohan jotain muuta vielä? No, ainakaan tänä aamuna Jusa ei ulosmentäessä alkuun nojannut hihnaansa niin maanisesti kuin tavallista, vaan käyttäytyi hyvinkin normaalijusamaisesti, lukuunottamatta sitä, että varmuuden vuoksi ohjaan sen hihnalla ohi risukoista. Toki se alkoi lyhyen kävelymme puolivälin tienoilla taas kiskoa viistosti vasemmalle, mutta mutta. Pieniä muutoksia kuitenkin. Täytyy ottaa niistä ilo irti.