Toisaalta on hyvä ja toisaalta huono olla töissä samalla eläinlääkäriasemalla, jossa Jusa käy. Tai siis. Joka vuorolla löytyy väli, jossa joku Jusaa hoitanut eläinlääkäri kysyy siitä ja sen tilanteesta - ja vaikka on ihana, että he ovat kiinnostuneita, ja vaikka Jusa on luonnollisesti yksi suosikkipuheenaiheitani, joskus on hieman vaikea keksiä, mitä sanoa.

"No ei se nyt ainakaan entistä huonompi ole". Joskus tekisi mieli lisätä, että se olisikin ehkä vähän vaikeaa.

"Saattaa se olla vähän parempi". Se on alkanut tulla useammin taas muiden koirien mukana keittiöön kun menen jääkaapille, ja tuntuu seurailevan ulkona ympäristöään jo enemmän - mutta sitten taas, se ei edelleenkään syö yhtä ahneesti kuin ennen, eikä näe niitä risuja. Ja nukkuu paljon.

"Luulen, että se on muuttumassa kissaksi". Saattaa olla totuudenmukaisin kommentti. Syötin sille tänään luentojen ja työvuoroni välissä kotona piipahtaessani yhden mudin jälkitreenin loppupalkaksi ostetuista Whiskas-pusseista. Ja se kissan tonnikala, jonka vesi oli Jusasta hyi yök pahaa, onkin nyt sitten hyvää. Siis se tonnikala, ei se vesi edelleenkään. Ota tuosta selvä. No, joka tapauksessa syöminen on parantunut vähän ja leukojen käyttö paljon, vaikka aterioiminen onkin vielä hyvin katkonaista. Sovitaan nyt, että on se Jusa paranemaan päin. Animeissakin pitää aina vain uskoa kauheasti kaikkiin paikallaolijoihin, jotka sattuvat sellaista vaatimaan.