Pahaa pelkään, että aiheutan Jusan eläinlääkäreille ihottumaa kaikilla "mites kun mä tulin ajatelleeksi" -keskustelunaloituksillani. Olen jo valmiiksi vähän pahoillani, mutta löysin taas uutta kysyttävää odottamaan maanantain verikoetulospuhelua. Jusan LDDS-testituloshan nimittäin eläinlääkärimme mukaan viittasi lisämunuaisperäiseen Cushingiin, koska veren kortisolipitoisuus laski enemmän ja vähemmän tasaisesti. Jos 4 h:n jälkeen otetun 1-näytteen kohdalla käyrässä olisi ollut "kuoppa", se olisi ollut selkeä merkki aivolisäkeperäisestä Cushingista. Ok, tämä selvä. Mutta eilen törmäsin tähän DVM360.comin juttuun, jossa käsitellään LDDS-testitulosten tulkitsemista, enkä enää olekaan niin selvillä kaikesta.

Lyhyesti artikkelista suomennettuna: ensin katsotaan 8 h:n jälkeen otettu 2-näyte, ja jos se on yli viitealueen, koiralla on todennäköisesti hyperadrenokortismi. Täsmää Jusan tuloksiin, ei siinä mitään. Mutta lisäksi kirjoittaja sanoo, että käyrän ei tarvitsekaan olla "kuopan muotoinen", jossa pienin konsentraatio on 4 h:n kohdalla - jos kortisolipitoisuus laskee missään vaiheessa (eli 1- tai 2-näytteessä) alle 50 %:iin 0-näytteen tasosta (pysyen kuitenkin yli viitealueen), se on ehdottomasti merkki aivolisäkeperäisestä Cushingista ("pituitary-dependent adrenohypercorticism", PDH). Mitään jatkotutkimuksia aiheen tiimoilta ei tarvita. Eh. No Jusa täyttää myös tämän kriteerin - sen 2-näytteen kortisolipitoisuus oli 45 % 0-näytteestä.

Eli mitäs nyt sitten? No ei muuta kuin kysymään taas eläinlääkäriltä, että "hei mites kun mä löysin tällaisen". Saadaankohan me joku "vuoden haastavin asiakas" -palkinto Jusan kanssa? Toinen ei viitsi noudattaa mitään tyypillisiä oirekuvioita, toinen spekuloi ihan käsittämättömiä koko ajan. Melkein on huono omatunto.

Käytännön kannaltahan sillä nyt ei suurta merkitystä ole, onko Jusan ongelma aivolisäkkeessä vai lisämunuaisessa. Vetoryliä tässä vedettäisiin naamaan joka tapauksessa, ja neoplasian hyvän- tai pahanlaatuisuudesta, sen suurenemisnopeuden ennustamisesta ja siitä seuraavien lisäoireiden vakavuudesta ei sen suuremmin saa varmaa tietoa kuitenkaan. Jostain syystä on nyt kuitenkin pakko selvittää tämäkin asia. En osaa oikein perustella itsellenikään, miksei sen voisi antaa vain olla. Laitetaanko vaikka akateemisen mielenkiinnon piikkiin, näin elinpatologian tentin alla?

...

Ja näin muuten hieman asian vierestä, eläinlääkärimme muistutti, että olisi hyvä ottaa Jusasta valokuvia, joihin voi sitten verrata, tuleeko edistystä (ja jos, niin mihin suuntaan). Niinpä yritin eilen testitulosten tee-se-itse -tulkinnan lisäksi myös räpsiä nukkuvan faaraokoiran päästä sellaisia kunnon horror-kuvia, joissa ohimon ja posken lihaksettomat kuopat pääsisivät oikein oikeuksiinsa - vaan sepä ei ollutkaan niin helppoa kuin ajattelin. Palataan tuloksiin ehkä täällä julkisestikin, jahka keksin, miten tallennetaan kolmiulotteinen muoto kaksiulotteista jälkeä tekevällä kameralla. Salama on jo pois käytöstä, siitä vinkistä ei ole apua.