Vilkaisen satunnaisesti Vuodatuksen etusivun vinkkaamia viimeksi päivitettyjä blogeja. Jos silmääni sattuu joku mielenkiintoinen otsikko, blogin nimi tai muuta uteliaisuutta herättävää, käyn katsomassa tarkemmin. Ja äsken tultuani Ertin kanssa varsin itkuiselta "mitä mä sitten teen, jos..."-fiiliksissä talsitulta lenkiltä (onneksi Eepiä eivät pahemmin omistajan mielialat vielä hetkauta - vai onko se raukka vain jo tottunut tähän?) satuin bongaamaan päivityslistalta jotain poikkeuksellisen koskettavaa. Nainen aloitti blogin miehen saatua syöpädiagnoosin, mies menehtyi vain 4 kk diagnoosin jälkeen.

Ensimmäinen ajatus, kaikessa naurattavuudessaan: blogitaikuus ei siis aina toimikaan.

Toinen ajatus: maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joilla se sairastava on toinen ihminen.

Mutta sitten taas, Jusa on ollut elämässäni pidempään kuin mieheni. Itseasiassa, tuo mies jäi elämääni osin siksi, että Jusa ilmoitti silloisilta tavoiltaan täysin poikkeavasti huolivansa, ei, vaan haluavansa tämän vieraan miehen laumaansa. Jusa on kuullut pohdinnat siitä, uskaltaako sitä sivarimiestä pyytää kahville, ja kestänyt itkut siitä, kun isoäitini kuoli. Ja Jusa, jonka sivulliset olisivat olleet valmiita lopettamaan arkuuden takia, on aina ollut valmis seisomaan minun ja minkä tahansa uhan välissä.

En usko, että kenelläkään on oikeutta tulla sanomaan, että sehän on vain koira. En usko, että kenelläkään on koskaan oikeutta sanoa yhdestäkään eläimestä, että sehän on vain. Älkää tehkö sitä virhettä minun kuulteni. Koskaan.

...

Näitä asioita ei oikeasti pitäisi miettiä enää tähän aikaan illasta, mutta minkäs teet, kun suden hetki käy etuajassa kimppuun, ja ahdistus voittaa unen.

Huomenna, oho, kellonajasta päätellen tänään, on ensimmäinen kontrollikäynti Vetorylin aloittamisen jälkeen. Olen vähemmän huolissani lääkkeen tehosta ja enemmän siitä, onko se riittävästi - vai onko oireiden takana vielä jotain, johon pelkkä hormoniylimäärän taklaaminen ei riitä. Nyt liikutaan jo kovin syvissä vesissä ilman uusia diagnoosejakin.

Tuloksethan saadaan toki vasta maanantaina. Aikaisintaan. Hauskaa ja rentoa viikonloppua sitten vain.