No se on viikon alku taas, hei vaan, eikä ketään naurata kuitenkaan. Laitetaan siis samaan settiin lupailemaani horror-kuvayritelmää Jusasta päineen. Kuvassa on havaittavissa edes aavistus siitä montusta, joka on silmän ja korvan sisäreunan välissä musculus temporaliksen tilalla, m. masseterin puuttuminen siitä alapuolelta, poskesta, näkyykin ehkä selvemmin. Joka tapauksessa lupaan, että kuva ei tee oikeutta niille kuopille ja kulmille, joista pää on tällä hetkellä tehty. Siispä lohdutukseksi: huomatkaa myös hyperpigmentoitunut, rutikuiva kirsu.

1335719874_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Että joo. On se raukka hieman karun näköinen.

Eilisiltanakin se kuitenkin paineli fleksissä reilun tunnin lenkin - ja olisi mennyt koko matkan sellaista n. 10 km/h -vauhtia, jos olisi itse saanut päättää. Kokeilin jonkin aikaa pysyä sen perässä juoksemalla, ja meno oli sen verran railakasta, että mukana olleen Pinky The Harjakoiran piti jo vaihtaa reippaasti laukalle. Ja sitten oma kuntoni loppui, ja piti vain kestää se, että herra faaraokoira jääräpäisesti vetää hihnassa koko ajan.

Jotenkin tuntuu omituiselta, että kokonaistilanne on silti jatkon kannalta niin epävarma. Blogi tulee varmasti hiljenemään tämänhetkisestä 1-2 x / vrk -päivitystahdista muutaman viikon päästä. Mutta johtuuko se siitä, että tilanne on saatu hallintaan, eikä tarvitse enää päivittäin päästä avautumaan - vai siitä, ettei Jusaa enää silloin ole? Ei voi tietää.