...niistä on pienet omaishoitajat tehty!

Toisin kuin 80 %:lla Cushingia sairastavista koirista, Jusalla ruokahalu on järkyttävän kehno. Apetta pitäisi silti saada menemään alas, edes aamuisin, jolloin on lääkintäaika. Koska kotikokkaukset eivät maistu, vain raaka naudanmaha syödään, päätin karsia itseltäni edes yhden stressinaiheen ja kotiruuan lisäsäätämisen sijaan lähdin hakemaan Nature Diet -vuokia lähieläinkaupasta. Ne voi lämmittää mikrossa, ja lämpimänä maistuvuus (ja haju!) tuntuu olevan melkein naudanmahan luokkaa. Mietitään syömisiä sitten uudestaan, kun pahin jännitys lääkkeestä ja sen sopivuudesta alkaa hellittää.

Jostain syystä keksin siinä metroasemalta kävellessäni ruveta miettimään, onko siklosporiinilla (jota Jusa saa silmiinsä kuivasilmäisyyden takia - lienee Cushingin syytä sekin) yhteyttä pelottavan nopeasti kadonneisiin puremalihaksiin. Kaksi vuotta sitten olisin unohtanut koko jutun ennen kotiinpääsyä, mutta nykyään jopa omalla kännykälläni pääsee nettiin missä vain. Ja Itäkeskuksessa Kehä 1:n yli vievissä liikennevaloissa saa jalankulkija seistä hetken. Että jospa ihan vain vähän vilkaisen...

No, ei löytynyt Optimmunesta mitään. Mutta hei, entäs ne kortisonitipat, mitä se sai kuurin tuossa juuri, sehän on fiksua tarkistaa tässä samalla. Ja jo tärppäsi: iatrogeenisen Cushingin aikaansaamiseksi ei aina tarvita kortisonia suun kautta - joillekin koirille silmätipat (tai korvatipat, tai ihovoiteet) riittävät!

Loogisena jatkumona löydölleni olin viidessä minuutissa saanut itseni lietsotuksi täydelliseen paniikkiin siitä, kuinka Jusalla ei oikeasti olekaan Cushingia, vaan testitulokset johtuvat niistä silmätipoista, ja nyt kun niiden käyttö loppui toissapäivänä, eikä elimistöön enää tule kortisonia ulkopuolelta vaan päinvastoin, sen sijaan syötän sille kortisonipitoisuutta vähentävää lääkettä, aiheutan sille iatrogeenisen Addisonin taudin, ja oikeasti sillä varmasti on alunperinkin ollut Addison eikä Cushingia lainkaan, koska oireetkin täsmäisivät Addisoniin paremmin, ja niiden helvetin silmätippojen takia meillä on virhediagnoosi ja koko koira kuolee ennen maanantaita!!!

Voi kevään henget. Mielenterveys? Ihan hyvin sillä menee, laittoi just kortin Malediiveilta.

Kotiintultuani takuuvarma viittä-vaille-raatoni tuli haukkuen ja häntä heiluen vastaan, mölisi tyytyväisenä rapsutuksilleni, pisti öykkäröivän mudijunnun järjestykseen ja oli kaikkiaan ihan kuin terve koira, sitä pään kallomaista ulkomuotoa lukuunottamatta. Toki käyttäytyminen muuttui siitä taas vaisummaksi kun tervetuloseremoniat oli suoritettu, mutta näin reipashenkisiä ilonosoituksia ei ole talvella nähty - koiran olo vaikuttaisi siis olevan jos nyt ei vielä erinomaisen hyvä niin parempaan päin kuitenkin. Ja näin aivojen kanssa mietittynä, parin viikon kortisonisilmätippakuuri, alusta asti tasaisen laskevalla annostuksella, ei liene vielä sellaista pitkäaikaista käyttöä, joka Cushingin voisi saada aikaan.

Puolustuksekseni haluan mainita, että kykenen edelleen viileän rauhalliseen tilannearviointiin toisten omistamien eläinten juttuja miettiessäni. Kyllä musta ihan hyvä eläinlääkäri tulee. Olkaa huutelematta siellä.